Asuntorakentamisen ja suunnittelun toimintatavat ovat pitkään olleet hyvin asiantuntijavetoisia. Asuntorakentamiseen liittyvissä suunnittelu- ja kehitysprojekteissa tapahtuva työ on perustunut rakennuttajien, suunnittelijoiden ja viranomaisten väliseen vuorovaikutukseen ja vakiintuneisiin rooleihin keskustelussa. Arkkitehdin roolissa on korostunut perinteinen käsitys arkkitehdistä rakennushankkeen itsenäisenä taiteellisena johtajana, joka henkilökohtaisesti vastaa suunnitteluideoiden luomisesta. Sekä viranomaiset että suunnittelijat ovat keskittäneet ammattitaitonsa ns. yleisesti hyvänä pidettävän ympäristön tuottamiseen ja vaalimiseen.
Tästä näkökulmasta rakentamisen tuotannollisia tavoitteita esittävä rakennuttaja on koettu toimivan ns. vastakkaisella puolella pöytää. Vastakkainasettelusta johtuen suunnittelijoiden pyrkimykset kehittää uusia ideoita asumiseen ovat kohdanneet usein vastarintaa. Asuntorakentajien näkökulmasta uusille ratkaisuille ei ole ilmennyt kaupallista tarvetta – kertoohan asuntokauppa siitä, että perinteisetkin ratkaisut käyvät kaupaksi. Arkkitehdin ammattiosaamiseen pohjautuvat perustelut uusille ratkaisuille eivät ole tulleet ymmärretyiksi, ja ne eivät ole saaneet aikaan toivottua muutosta.
2000-luvulla yhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja keskustelevammaksi. Mm. sosiaalisen median myötä lisääntynyt tilaus avoimelle ja vuorovaikutteiselle päätöksenteolle vaikuttaa myös suunnitteluratkaisujen kehitysmahdollisuuksiin. Asukkaiden aktiivinen osallisuus suunnitteluprojekteissa avaa mahdollisuuksia erilaisten uusien ratkaisujen läpiviemiselle. Grynderivetoisiin projekteihin verrattuna asukaslähtöisissä projekteissa ratkaisujen ei tarvitse olla kohdennettu ns. keskivertokäyttäjälle, vaan niitä voidaan rohkeammin räätälöidä todellisen tarpeen mukaan. Arkkitehdin roolissa korostuu silloin se, että erilaisiin tarpeisiin vastaava ratkaisu muodostaa kokonaisuuden, joka säilyy käyttökelpoisena myös sen jälkeen, kun se vapautuu ensimmäisiltä käyttäjiltään.
Asukkaiden osallistuminen ja asukaslähtöinen suunnittelu lisäävät tiedonhallinnan ja kommunikaation merkitystä projektityössä. Käsittelemätön tai hajanainen tieto erilaisista keskenään ristiriitaisista tarpeista ja toiveista voi olla tavoitteisiin pääsemisen kannalta myös esteenä. Toisaalta etenkin oikeasti ymmärrystä lisäävän tiedon seulominen ja esilletuominen parantavat päätöksenteon avoimuutta. Suunnittelu- ja projektityö vaativat uudenlaista osaamista jossa huomio kohdentuu mm. kykyyn huomioida ja nostaa esiin olennaisia päätöksentekoon vaikuttavia tekijöitä, ja sensitiivisyyteen erilaisten käyttäjien näkökulmille ja tarpeille.
Ryhmärakennuttamishankkeita voidaan pitää eräänlaisena käyttäjälähtöisen suunnittelun keihäänkärkenä. Niiden ohella Huvilan toiminnassa asukaslähtöisen suunnittelun osaamista on kehitetty mm. erilaisissa asukastyöpajoissa. Myös taloyhtiöiden remonttihankkeissa asukasvuorovaikutus on merkittävässä roolissa.
